

Fantasiasatu
Nallen ja Hilla Hiiren ilta
1–3 v · 2–3 minLukijana Emil
Ulkona satoi hiljaa, ja pisarat ropisivat ikkunaan.
Lastenhuoneessa Väinö istui matolla Nallen vieressä.
”Hei Nalle, nyt on iltapala”, sanoi Väinö.
Sängyn alta kurkisti pieni harmaa hiiri, Hilla Hiiri.
”Saanko minäkin tulla?” kysyi Hilla Hiiri.
”Tule vain”, sanoi Nalle ja heilautti tassuaan.
Väinö toi kolme pientä kuppia.
Kupeissa oli lämmintä puuroa.
Nalle maiskutti tyytyväisenä ja söi puuronsa.
Hilla Hiiri maiskutti myös ja söi pienen lusikallisen.
Väinökin maiskutti ja nauroi.
Sitten oli kylvyn aika.
Väinö laski vettä pieneen vatiin.
Vesi loiskahti, kun Nalle pulahti vatiin.
Hilla Hiiri kurkisti reunalta ja epäröi.
”Onko vesi liian syvää?” kysyi Hilla Hiiri.
Väinö laittoi veteen pienen keltaisen ankan.
”Istu ankan selkään”, sanoi Väinö.
Hilla Hiiri istui ankan selkään ja kellui iloisena.
Hilla Hiiri nauroi ääneen.
Sitten Väinö kuivasi kaikki pehmeällä pyyhkeellä.
Pyyhe tuoksui saippualta ja auringolta.
Lelut piti vielä laittaa laatikkoon.
Nalle nosti palikan laatikkoon, ja se kolahti.
Hilla Hiiri nosti pienen pallon, ja sekin kolahti.
Väinö nosti punaisen auton, ja laatikosta kuului kolahdus.
Lamppu himmeni, ja huone oli pehmeän keltainen.
Hilla Hiiri haukotteli pienesti.
”Missä minä nukun?” kysyi Hilla Hiiri.
Väinö antoi sille lämpimän villasukan.
”Tässä on sinun pieni peittosi”, sanoi Väinö.
Hilla Hiiri käpertyi sukkaan, ja vain nenä näkyi.
Nalle painoi päänsä tyynylle Väinön viereen.
Väinö silitti Nallen pehmeää korvaa.
Sade ropisi yhä hiljaa ikkunaan.
”Hyvää yötä, Väinö”, kuiskasivat Nalle ja Hilla Hiiri.
Sen pituinen se.






