SatukoneStories in English
Kuvitus sadusta Tulivuorella on hikka

Fantasiasatu

Tulivuorella on hikka

6–9 v · 6–7 minLukijana Emil

Kuuntele satu

Iltapäivän aurinko paistoi kuumana, kun maa hytkähti Lumin kenkien alla. Kaukana laakson toisella puolella kohosi Tulivuori, ja sen huipulta pöllähti harmaa savupallo. Hetken päästä kuului ääni, joka muistutti valtavaa nikottelua.

”Hik!”

Lumi kääntyi, kun puiden välistä tömisteli vihreä dinosaurus, jolla oli lyhyet etujalat ja pitkä, huolestunut kaula. Se oli Dani Dinosaurus, Lumin paras ystävä, joka asui laakson reunalla saniaisten keskellä.

”Tulivuorella on hikka”, Dani Dinosaurus sanoi ja hengitti kiivaasti. ”Jos se ei lopu ennen auringonlaskua, vuori nikottelee tuhkaa koko marjarinteen päälle.”

Lumi katsoi aurinkoa, joka oli jo puolivälissä matkalla vuorten taakse. Marjarinteellä kasvoivat laakson makeimmat punaiset marjat, ja Danin mummo oli juuri luvannut leipoa niistä piirakan.

”Sitten meidän pitää kiivetä ylös ja parantaa se”, Lumi sanoi. ”Kuinka vaikeaa voi olla parantaa yksi hikka?”

”Vuoren kokoinen hikka”, Dani muistutti, mutta kumartui silti niin, että Lumi pystyi kapuamaan sen selkään.

Dani juoksi laakson poikki pitkin askelin, ja Lumi piteli kiinni sen niskan kyhmyistä. He loikkasivat puron yli, harppoivat kuumien kivien poikki ja pujahtivat höyryävien kuoppien välistä. Jokainen kuoppa sihisi kuin teekannu, joka oli unohtunut liedelle.

”Hik!”

Maa keikahti, ja polulle vieri kasa pieniä kiviä. Dani pysähtyi niin äkkiä, että Lumi melkein liukui sen kaulaa pitkin alas.

”Odota”, Lumi sanoi ja osoitti eteenpäin. ”Tuolta pääsee kiertämään.”

He kiersivät kivikasan kapeaa reunaa pitkin, jossa Danin varpaat mahtuivat juuri ja juuri polulle. Alhaalla laaksossa marjarinne punoitti illan valossa. Aurinko oli enää kahden kämmenen leveydellä vuorten yläpuolella.

Lopulta he kipusivat kraaterin reunalle. Sen pohjalla kupli oranssi laava hitaasti kuin paksu puuro, ja ilma tuntui lämpimältä kuin uunin avattu luukku.

”Hik!”

Koko vuori hypähti, ja Lumi tarrautui Danin jalkaan.

”Minä tiedän keinon”, Dani kuiskasi. ”Hikka loppuu, kun joku säikäyttää.”

Dani veti henkeä, nojautui kraaterin ylle ja karjaisi niin kovaa kuin ikinä jaksoi. ”Pööö!”

Hetken oli aivan hiljaista. Sitten vuori nikotteli kahdesti peräkkäin, entistä kovemmin.

”Hik! Hik!”

Reunan kivet rapisivat, ja Lumin jalan alta irtosi kivenmurikka. Lumi horjahti taaksepäin, mutta Dani kietaisi häntänsä hänen ympärilleen ja nosti hänet turvaan. Murikka kieri alas rinnettä ja katosi savuun.

”Se säikähti liikaa”, Dani sanoi hiljaa. ”Nyt sillä on kaksinkertainen hikka.”

Lumi katsoi aurinkoa, ja vatsassa kipristi. Enää yksi kämmen oli jäljellä, ja taivaalle kohosi paksumpi savupilvi kuin koskaan ennen. Hetken näytti siltä, ettei mikään auttaisi.

Sitten Lumi muisti, mitä hänen isänsä teki aina, kun hänellä itsellään oli hikka. Isä ei koskaan säikäyttänyt, vaan kertoi niin hassun vitsin, että Lumi nauroi hikan tiehensä.

”Dani”, Lumi sanoi, ”vuorta ei pidä pelästyttää, vaan naurattaa.”

”Mutta mikä naurattaa tulivuorta?” Dani kysyi.

Lumi mietti nopeasti. Laava kupli, aurinko laski, ja vuori keräsi voimiaan seuraavaan nikotukseen. Silloin Lumi hymyili, laittoi kädet suun eteen ja huusi kraateriin.

”Hei, Tulivuori! Tiedätkö, mikä on tulivuoren lempiruoka?”

Vuori vaikeni. Laavan pinnalle kohosi yksi kupla, joka näytti melkein siltä kuin vuori olisi kallistanut päätään.

”Laavalaatikko!” Lumi huusi.

Ensin kuului pieni pulputus. Sitten pulputus kasvoi kurlutukseksi, ja kurlutus muuttui jyrinäksi, joka ei ollut lainkaan vihaista. Koko vuori hytkyi, mutta tällä kertaa se hytkyi naurusta. Kraaterista nousi savurenkaita, yksi toisensa perään, kuin vuori olisi puhaltanut niitä huvikseen.

”Vielä yksi!” Dani hihkaisi.

”Miksi tulivuori ei koskaan palele?” Lumi huusi. ”Koska sillä on aina kuuma vatsa!”

Vuori hekotti niin, että savurenkaat menivät solmuun. Sitten se huokaisi pitkään ja tyytyväisesti, ja huokaus lämmitti Lumin poskia. Lumi ja Dani odottivat hiljaa, mutta hikkaa ei enää kuulunut.

Juuri silloin aurinko painui vuorten taakse. Marjarinne loisti punaisena ja puhtaana, eikä sen päälle ollut sadellut ainuttakaan tuhkahiutaletta.

”Sinä onnistuit”, Dani sanoi ja tönäisi Lumia kuonollaan.

He laskeutuivat rinnettä alas hämärässä, ja Dani astui varovasti, ettei herättäisi uudestaan mitään nikottelevaa. Laaksossa sirkat sirittivät, ja Danin mummon talosta tuoksui jo piirakka. Lumi söi kaksi palaa ja haukotteli niin leveästi, että Dani nauroi.

Kun Lumi oli käpertynyt peiton alle, ikkunasta näkyi Tulivuori, joka puhalsi taivaalle vielä yhden pienen ja unisen savurenkaan.

”Hyvää yötä, Lumi”, sanoi Dani Dinosaurus hiljaa ja asettui ikkunan alle nukkumaan.

Kaukana vuori jyrähti vielä kerran pehmeästi, ja Lumi oli melkein varma, että se toisti vitsiä itsekseen.

Tee tästä oma satu lapsellesi

Satukone kirjoittaa lapsellesi oman sadun hänen omalla nimellään ja lukee sen ääneen. Valitse päähenkilö, kaveri ja paikka, ja satu alkaa kuulua noin minuutissa.

Kokeile Satukonetta

LataaApp StoreLataaGoogle Play

Lisää iltasatuja

Aiheeseen liittyvää

Satuja lapsille › · Iltasatu lapselle ›