

Fantasiasatu
Ei, se on nenä
1–3 v · 2–3 minLukijana Emil
Pihalla satoi pehmeää lunta.
Olivia pyöritti isoa lumipalloa.
Sitten hän pyöritti toisen pallon ja kolmannen pallon.
Pallot nousivat päällekkäin, ja niin syntyi Lauri Lumiukko.
”Hei, Olivia”, sanoi Lauri Lumiukko.
Olivia antoi Lauri Lumiukolle porkkanan nenäksi.
”Nam nam”, sanoi Lauri Lumiukko ja yritti syödä porkkanan.
”Ei, se on nenä”, Olivia nauroi.
Olivia painoi porkkanan keskelle Lauri Lumiukon kasvoja.
Sitten Olivia antoi Lauri Lumiukolle punaisen kintaan.
Lauri Lumiukko pani kintaan päähänsä kuin pipon.
”Ei, se on käteen”, Olivia nauroi.
Olivia veti kintaan Lauri Lumiukon käteen.
Sitten Olivia antoi Lauri Lumiukolle vanhan ämpärin.
Kops kops, Lauri Lumiukko rummutti ämpäriä kuin rumpua.
”Ei, se on hattu”, Olivia nauroi.
Olivia nosti ämpärin Lauri Lumiukon päähän.
Lopuksi Olivia antoi Lauri Lumiukolle pitkän kaulahuivin.
Lauri Lumiukko heilutti huivia ja tanssi pientä tanssia.
Hups, huivi kietoutui Olivian ympärille.
”Ei, se kuuluu sinun kaulaasi”, Olivia kikatti.
Olivia kietoi huivin Lauri Lumiukon kaulaan.
Nyt Lauri Lumiukolla oli nenä, kinnas, hattu ja huivi.
”Olen tosi komea”, sanoi Lauri Lumiukko ja pyörähti.
Taivas muuttui siniseksi ja hiljaiseksi.
Äiti kutsui Olivian sisälle iltapalalle.
Olivia halasi Lauri Lumiukkoa ja silitti hänen hattuaan.
Lauri Lumiukko haukotteli pitkään ja unisesti.
Olivia vilkutti ikkunasta, ja Lauri Lumiukko vilkutti kintaalla.
”Hyvää yötä, Olivia”, sanoi Lauri Lumiukko ja haukkasi pienen palan nenästään.





